1.Jakso
Venekaveriksi Mäntylän Tero ja suunnaksi moottoritien lahukka. Törmälän Rami mittautti a-ryhmästä samasta paikasta 12 kalaa voittaen ylivoimaisesti jakson, joten paikka valinta oli aika selkeä, muiden saadessa maximissaan 6 kalaa muista paikoista. Slow intterin jatkoksi laitoin aluksi painavempia perhoja, josta vaihdoin kevyempiin, kun tapahtumia ei alkanut tulla. Kaloja nousi silloin tällöin ja jakson lopussa kortissa oli viiden kalan mitat. Jaksovoitto pamahti.
2.Jakso
Kalantulo hiljeni pikkuhiljaa, venepariksi Raatikaisen Pasi. Suuntana ykkösjakson pelipaikat. Puolivälissä jaksoa kala haaviin ja nollat väistetty. Loppujaksossa vielä kunnon mölli kiinni ja veneeseen, valitettavasti oli vaan selkäevästä tarttunut. Mittaa oli varmaan yli 60 sentin. Jaksosijoitus 7. joten olisi voinut paremminkin mennä.
3.Jakso
Toisen ja kolmannen jakson välissä kävin kotona hieman tekemässä evästä, pitäähän nuoren miehen syödä että jaksaa. Ananas, Aura, Pepperoni pizza oli yllättävän hyvä veto ja pizzan uunissa paistuessa kävin vääntämässä viime hetken ottiperhon viimeselle jaksolle! On se reipas! Venepariksi odotetusti Paanasen Jani, ollaan nimittäin oltu kolmesti Iso-Valkeisella jollain jaksolla samassa veneessä. Suuntasimme aluksi paikkaan jossa edellisen jakson lopulla sain ison kalan. Paikka valinta osoittautui hyväksi, koska rannassa kävi aina välillä joku pyörähtämässä ja molemmat siitä kalat saikin. Loppujakson piteli hiljaista ja kävimme vielä Janin kippari vuorolla kopaisemassa Janin edellisen jakson hotspotit. Viimeiseltä jaksosijoitus 7. "Juntuset" kävi rantaan tullessa, kun paukkuliivit pamahtivat veneen pohjalla olevasta vedestä. No tulipahan nuokin testattua kun epäselvyyksiä joskus oli ovatko automaatit vai pitäiskö narusta vetästä hädän sattuessa.
Jälkipuinnit
Kisat olivat onnistuneet ja taas oli mukava kisata tasokkaassa seurassa! Lopputuloksissa olin 5. Finaalipaikkahan tuosta varmaan irtosi Risulammen kakkossijan turvin. 3695 näyttäisi tulospalvelun mukaan olevan pojoja, joten eiköhän nuo Merikarvialle riitä. Hyvinhän ne siis meni. Kaloja tuli reilusti vähemmän mitä edellisinä vuosina, yhteensä 166 kappaletta. Mistä lie johtuu vaikea sanoa. Joko nuo olivat pirun huonolla syönnillä tai sitten niitä ei ehken laitettukaan ihan niin paljoa mitä luvattiin. Hyvät oli silti karsinnat. Eipähän tarvitse kenenkään purnata netissä kuinka heleppoja kaloja ne kisakalat oli ja niitä tuli ihan liikaa ja yms. Parannusehdotuksia jos pitäisi keksiä niin "tervavene" oli kyllä melekoista. Oishan tuonvarmaan voinut tervata hieman aikaisemminkin, olisi ollut tasapuolista kaikille. Nyt kun meinasivat kaikki tavarat ja siimat yms. sotkeutua ja varmasti haittasi siinä kalastavia. Onneksi itse ei tarvinnut moista kokea. Kiitokset järjestäjille ja kanssa kilpailijoille tasaisesta ja tiukasta kisasta! Tulokset>

Lupasin kirjoittaa jos käväisen ennen karsintaa kalalla jossakin. Empä kerennyt kirjoitella, mutta kalalla kävin Viannalla perjantaina pikaisesti. Pari lohta käväisi siellä haavissa ja samalla reissu oli testausta kestääkö murtunut ranne vielä väsytellä kaloja. Hyvin kesti. Sittempä itse kisaan. Kisaamassa lammella oli 24 kilpailijaa ja keli oli jäätävä. Miinus asteita useita ja ihme ettei lampi ollut jäässä. Hieno syysaamu ja arpa heitti a-ryhmään.
1.Jakso
B-ryhmän osalta tilanne muuttui ja kalantulo hiljeni huomattavasti.
Jepudi jeijjaa. Ne oli sitten viimeiset karsinnat tälle vuodelle ja sittempä ruvetaan odottelemaan finaalia. Huolestuttavaa on vesitilanne, joka on tähän aikaan vuodesta joka paikassa jo kohtuu alhaalla. Kangaslammella tulee varmaan lähiaikoina pyörittyä finaalia varten, mutta ensin pitää viikko viihtyä Kuusingilla. Parin päivän päästä olisi siis lähtö. Mutta mennäänpä takaisin aiheeseen...
1.Jakso
Tuon järkyttävän kokoisen siian lisäksi Petteri väsytteli myös pitkään valtavan harjuksen kanssa, joka lopulta kuitenkin tuotti pettymyksen osoittautuessaan haueksi. Ilveksellä oli sitten ihan oikeasti iso harri kuulemma kiinni. Tapsit oli paukkuneet...
Tulokset:
Mittaa löytyi 52 senttiä. Kalan vatsa oli pullea ja mieli olisi tehnyt tutkia maha ja syönnös. Päätin kuitenkin vapauttaa kalan ja lähdimme käymään mökillä syömässä. Ruokailun jälkeen lähdimme Ollin kanssa kalastamaan SEN ison toiveessa Välisuvantoon. Olli halusi mennä johonkin toiseen paikkaan aluksi, en muista enää mihin, mutta pistin vastaan ja väitin että suvannossa on niitä MÖRKÖJÄ ;) Kalastelin erästä kiven takusta, josta tinseliin kävi paukauttamassa ihan ok, joku 50+ kala. Kokeilimpa josko nousisi uudestaan ja nousihan sieltä. Hihkasin Ollille kalasta, että nyt on ihan hyvä kala kiinni, mutta korjasin samantien kalan koon järkyttäväksi, koska siimaa alkoikin hävitä melko vauhdilla kelalta. Kala vetäisi nimittäin ekalla spurtilla loppuheittosiiman (25 m) ja 10 kymmenen metriä pohjia, eli yhteensä 35 metriä ja oli menossa jo Kuninkaan väylän yläosassa. Syke nousi aivan järkyttäväksi ja tässä vaiheessa en katunut yhtään äskeistä perukkeen vaihtoa 0.32 maximaan. Kala pumppasi ylös ja taas alas. Olin päättänyt mielessäni, jos kala lähtisi Kuninkaan väylää alaspäin, menisin vaikka uimalla voimalaitos uoman ylitse kalan perään. Onneksi kala lähti kuitenkin tulemaan pikku hiljaa ylöspäin ja kävi joen toisella puolella rannassa hyppäämässä ilmassa. Sain hinattua kalaa kohti omaa rantaa, mutta voimaa riitti ja aikaa kului. Pelkäsin väsytyksen venyvän turhan pitkäksi ja koukun venyttävän reikää kalan huulessa, jolloin kala pääsisi. Kohta saimme kuitenkin elukan melko lähelle, mutta kala ei ollut vielä väsynyt. Annoin Ollille haavin joka koitti haavita kalaa, väitti kuitenkin ettei uskaltanut, koska pelkäsi kalan karkaavan. Kohta pakotin kalan tuleeman kohti ja Ollin epäonnistuneen haavimisyrityksen jälkeen sieppasin haavin omaan käteeni ja pussitin kalan. Jes! 
Kala sotki kuitenkin sivuperukkeet pohjaan ja meni menojaan. Pinta rikkoutui jatkuvasti kys. paikassa ja kalat ruokailivat pupilla pinnasta. En saanut kaloja hyväksymään pupiani, joten caddista siimaan ja ekalla heitolla taimen kiinni. Kalan haavimisen kanssa olikin hieman ongelmia, sillä olin mitoittanut perukkeeni ylipitkäksi ja en uskaltanut vetää heittosiimaa vavan kärkirenkaan sisään. Taisi olla 10 kerta kun onnistuin. Kalahan ei ollut koolla pilattu, reilu nelikymppinen taimen, mutta toi onnistumisen iloa ns. "vaikeana kalana". Ruokailu paikassa jatkui, mutta enempää kaloja en saanut pinturillani. Perhon vaihto takaisin pupiin ja ekalla heitolla harjus perssilimästä. Noh, tulipahan se kauden eka rokastus kalakin ;) Päätin katsoa hieman Akun ja Roosan kalastusta, koska en itse saanut tapahtumia. Kohta Aku koukuttikin toisen, 54cm taimenen, jonka syönnös sisälsi koskisirvikkään pupia. Janne oli myös onnistunut sillan alapuolella ja koukuttanut hienosti 65 cm hauen. Ollin uudet Simmsit oli revenneet polvesta, kun pojat olivat luulleet kalaa kunnon taimeneksi, ja Olli oli rymynnyt koskessa. Päätimme käydä mökillä syömässä, olihan kellokin jo 3.00 yöllä. Painuimme jossain 5.00 aikaan takaisin ja aamu menikin rauhallisissa tunnelmissa. Mr. Hujanen oli koukuttanut yöllä samasta kohtaa mistä minäkin Välisuvannosta, 58 taimenen. Komea oli kala ja olisi näköjään pitänyt jäädä siihen sen pikkukalan jälkeen. Noh, hyvä että sattui muillekin hienoja kaloja. Kalastemimme Torikosken, Kuninkaan väylän alaosan ja lopuksi ihmettelimme Ollin kanssa kahdestaan tilannetta Wanhalla sillalla. Havaitsin harrin tuikkeja Riuttakoskessa ja päätimme yksissä tuumin vaihtaa pinturit siiman jatkoksi. Sainkin nousemaan ihan hyvin puoleen tuntiin harjuksia caddiksiin ja saldona oli 2 yli 40 ja yksi 35 purje-evä. Tapahtumia olisi varmasti vielä riittänyt, mutta väsymys alkoi painaa ja molemmilla meni setitkin suurinpiirtein yhtäaikaa sotkuun, joten päätimme yksissä tuumin suunnata mökille ja nukkumaan. Mökillä jauhettiinkin ja puitiin reissua pitkään. Porukka sai yhteensä lähemmäs 30 taimenta, joten uskompa edellisen porukan keskittyneen ehkä enemmänkin olemiseen, kuin kalastamiseen. Toki suurin osa kaloista oli tuoreita istareita, joka ei ainakaan omaa mieltäni lämmittänyt. Onneksi Äyswithcille ei niitä laiteta. Itellä kaloja kävi siis haavissa 8, joista 5 taimenia ja kolme harjusta. Ihan mukava reissu ja rennolla porukalla. Tunnelma oli leppoisa ja varmaan käyn uudemmankin kerran isojen toivossa. Heinäkuulle taisi ollakkin joitakin vapaita paikkoja viikolle... 10.7 suuntaammekin sitten ihan yhdeksäksi päiväksi viihtymään Janin kanssa Gsamoon, joten toivotaan että kala olisi nousussa. Toki auto on hieman vielä kysymysmerkkinä reissulle, mutta toivotaan että sekin löytyisi. Mutta näihin tunnelmiin ja pitänee seuravaksi kirjoitella Puruveden rapsa, kunhan sitä töiltä kerkiää...